Vaalien jälkipuintia

No niin, on blogipäivityksen aika ja ajattelin kirjoittaa tottakai juuri käydyistä eurovaaleista. Tarkoitus on analysoida tulosta ja kenties kurkkia hieman tulevaisuuteen tai ainakin siihen, miten tulevaisuuden näen itse.

Kokoomuksen osalta on vaalitulos jokseenkin keskikastia. Eli, ei mikään päätä huimaava menestys, mutta vaalitappioksikaan ei meidän tulosta voi mitenkään luokitella. Tavoitteeseen ei toki päästy, kun neljättä paikkaa ei tullut, mutta... Kokoomuksen kannatus näissä vaaleissa korreloi puolueen yleisen kannatuksen kanssa. Me ollaan edelleen kirkkaasti Suomen suurin puolue, vaalimatematiikka ei tällä kertaa ollut meidän puolellamme. Mielestäni, Kokoomuksella oli näissä vaaleissa liian kova lista, mikä johti Alexin ja Piitun äänien pirstoutumiseen. Henkilökohtaisena pettymyksenä pidän puolueen liberaalisiiven tappiota näissä vaaleissa, kun mm. Risto E.J. Penttilä, Ukko Metsola, Sofia Vikman etc. jäivät rannalle. Toisaalta, ääniä liberaaleille tuli suhteessa huomattava määrä, joten emme täysin luovuta puoluetta vielä konservatiiveille.

Nyt vaalien positiivisempaan puoleen, eli Kokoomuksen menestykseen Lapissa. Pystyimme kasvattamaan puolueen kannatusta viidellä prosenttiyksiköllä, mikä on suorastaan helvetin kova tulos. Vaikka meillä olikin selkeä Lappi-ehdokas, eli Heikki Autto, muut puolueen ehdokkaat keräsivät yli 3000 uutta ääntä puolueelle. Tästä on erinoimaiset asemat lähteä hakemaan kahta Kokoomuksen kansanedustajapaikkaa Lapista. Kepun tappio on suorastaan sensaatiomainen, kannatus romahti 15 prosenttiyksikön verran! Lapissa tälläinen on ennennäkemätöntä. Toisaalta, realistina pakko tunnustaa, että kepun kannatus valui melkein kokonaan Perussuomalaisille, 11 prosenttiyksikön verran ja lopun korjasi Kokoomus. Vaali-iltana Scan Burgerin jonosta spottaamani Janne Seurujärvi (kepun kansanedustaja Inarista) oli synkempi, kuin kesämyrskyn pilvi. En hymyilisi varmaan itsekään, tälläinen tulos kun ennustaa, ettei Jannella ole mitään mahdollisuuksia päästä Arkadianmäelle 2011 vaaleissa.

Jatketaan positiivisuudella. Vasemmisto romahti sekä Suomessa, että koko Euroopassa, oikeistolaiset liberaalikonservatiivit korjasivat potin. Kansalaiset edelleen toivovat vähemmän köyhiä, eikä vähemmän rikkaita, kansalaiset pitävät kiinni henkilökohtaisista vapauksistaan, kansalaiset haluavat tehdä töitä, tienata ja käyttää rahojaan, kuten parhaaksi näkevät. Toverit eivät vaan vakuuta, vaikka kuinka yrittävät rautalangasta vääntää sanomaansa äänestäjille. Mutta kun se on niin, että jos orkesteri soittaa päin persettä, niin harvemmin se on konserttisalin tai yleisön vika. Vika löytyy joko säveltäjästä tai soittajista, ja SDP sekä Vasemmistoliitto pääsivät tässä mukavaan tuplaan. Viesti on yhtä uskottava kuin suunnitelmatalous, ja viestintuojat ovat suorastaan lottovoitto oikeistolle. Allekirjoittanut, vanhana radikaalifeminismin vastustajana seuraa huvittuneena, kuinka "nuori, innokas nainen" johdattaa demarit vaaleista vaaleihin entistä syvempään perseeseen. Ei taida sukupuoli pelastaa mitään, jos on epäpätevä. Ystävällinen neuvo: Opetelkaa kunnioittamaan ihmisiä. Lakatkaa ajattelemasta ihmisiä typeränä vaalikarjana, aina kun he eivät äänestä toivoamanne tavalla. Saakaa se jotenkin kalloonne sisään, että yksilö arvioi, ajattelee ja päättää muutenkin, kuin vaalimainoksien perusteella.

Mitäs sitten? Sitä vaan, että kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja lähdetään mielenkiintoisesta asetelmasta. Suomen poliittinen karta on radikaalisesti muuttumassa. Tällä hetkellä maasta löytyy kolme puoluetta, jotka tasaisesti kasvattavat kannatustaan ja jäsenmääriään, eli Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset. Persukset on siitä vaarallinen puolue, että se pystyy nipistämään ääniä tasaisesti niin oikeistolta, kuin vasemmistolta, samaan aikaan kun Vihreät ovat ainoana turvassa heistä. Nyt viimeistään on alettava ottamaan Soinin porukka tosissaan.

Mites käy puolueille? Vasemmistoliitossa tapahtunee melko suuria muutoksia. Todennäköisesti, nuoret, vihaiset vassarit tulevat Arhinmäen johdolla syrjäyttämään ikääntyneen sukupolven. Esille nousee uusia nimiä, kuten Jussi Saramo, Anna Mikkola, Mirka Muukkonen et cetera. Tämä uusi sukupolvi mahdollisesti pystyy jopa konsolidoimaan radikaalivasemmiston, mikä tekee heistä mielenkiintoisen uuden kokonaisuuden.
Kepu lähtenee paniikissa hakemaan äänestäjinsä takaisin persuksilta. Tarkoittaa sitä, että cityliberaalit joutuvat ahtaalle, puolueen siirtyessä yhä enemmän vasemmalle ja populistisempaan suuntaan. Hyökkäykset Kokoomusta vastaan tulevat voimistumaan.
SDP on hankalampi pala. Sosiaalidemokraattinen aate on kuolemassa koko Euroopan alueella, joten Urpilaisen epäpätevyys ei ole puolueen ainoa ongelma. Hyvin vaikeaa ennustaa, miten heille käy, mutta edellytyksiä nousulle ei näköpiirissä ole.
PS ja Vihreät käyttävät vuoden 2010 järjestölliseen rakentamiseen ja todennäköisesti olevat vuoden 2011 vaalivoittajia.
Kokoomuksessa me jatketaan työtämme, tavoitteena pääministeripuolueen asema vuonna 2011. Oikeiston vahva nousu Euroopassa ja positiivinen meininki antaa meille siihen täydet mahdollisuudet.

Kuulumisia

No niin, vaaleissa aletaan pikkuhiljaa olemaan loppusuoralla. Ennakkoäänestys on alkanut ja Kokoomuksella näyttäisi menevän Rovaniemellä hyvin. Ja miksei menisi? Henki tiimissä on loistava, porukka tekee töitä, ja vaikka nämä ovatkin henkilövaalit, niin puolueen ja aatteen hyväksi tehdään hommia yötä päivää.

Vastustajat eivät myöskään ole pahemmin yllättäneet. Välillä populismi haiskahtaa vasemmalta, mutta mikäs muu on uutta. Onneksi, tärkeissä asioissa, kuten joukkoliikenne ja opiskelija-asiat, on nuorilla ehdokkailla laaja konsensus.

Eräs politiikassa pitkään vaikuttanut tuttava on kertonut huhun, että vaalien jälkeen kepu meinaa taas nostaa veroprosenttia. Sitä vastaan lähdetään kyllä taisteluun. Vasta sitä verotusta on kiristetty, ja mitä sillä on saatu aikaan? Ei yhtään mitään, kaikki käytettiin menoihin, mutta ruohonjuuritasolla ei ongelmille tehty mitään. Sitten kepu alkaa rummuttamaan säästökurin puolesta, ettei vaan kansa alkais kyselemään vääriä kysymyksiä. Kuten esim., että miten Mauri Gardinin aikana Rovaniemen talous on mennyt niin päin persettä. Mutta sellaisia kysymyksia voi ja PITÄÄ esittää. Nuorilla on tarpeeksi rohkeutta siihen. Gardinin omaa pikku valtakuntaa vastaan pitää lähteä taistoon ja itse ainakin lupaan olla etulinjassa.

Lapin Kansassa julkaistu vaalimanifestini. =)

Ruikuttamisen kulttuuri Lapissa

Lappilaiseen päätöksentekoon tuntuu viime vuosina juurtuneen ruikuttamisen kulttuuri. Kuntavaalien lähestyessä olisi aiheellista kysyä, jatketaanko tällä tiellä vai kokeillaanko muitakin vaihtoehtoja. Lappia ja Rovaniemeä ei rakennettu ainoastaan etelän jatkuvaan tukeen luottaen. Sen sijaan Rovaniemi on rakennettu aidolla pohjois-suomalaisella pioneerihengellä ja paljon kehutulla sisulla. Kämpissä asuneilla jätkillä ei ollut tarvetta valittaa, vaan omiin mahdollisuuksiin luotettiin ja niiden eteen tehtiin ennakkoluulottomasti töitä. Olisiko kenties aika palata juurille?

Viime vuosina on “Etelän herrojen” syyttely alueen ongelmista tullut kaikille tutuksi, mutta onko sillä saatu mitään konkreettista aikaan? Valtionosuudet eivät ole nousseet, eivätkä ne todennäköisesti lähitulevaisuudessakaan nouse. Toisaalta mielestäni pysyvää kehitystä ei saada aikaan ainoastaan almuilla. Tulisi myös vihdoin ymmärtää, että Kekkosen aluepolitiikan aika, jolloin tehtaita kyettiin sijoittelemaan mielivaltaisesti ympäri Suomea, on auttamatta ohi. Mikäli Lappi ei kykene sopeutumaan tähän muuttuneeseen maailmaan, tulee siitä vääjämättä muulle Suomelle ainoastaan taakka.

Tämä tulevaisuuden kuva on vältettävissä. Rovaniemi ja koko Lappi ovat täynnä resursseja ja mahdollisuuksia. Kysymys onkin siitä, että me saamme päättäjiä, jotka uskaltavat ja osaavat niitä ennakkoluulottomasti hyödyntää. Tärkeää olisikin pitää ammattiruikuttajat ja hyvä veli -järjestelmään tottuneet kunnalliset päättäjät varpaillaan. Olisiko siis korkea aika luottaa omiin voimiin ja kääriä hihat?

Leo Haapalainen

Kirjoitukseni, joka heinäkuun alussa julkaistiin Uusi Rovaniemi-lehdessä

Palvelumaksujen korotuksista

Perusturvalautakunnan jäsen Aatos Nätynki kirjoitti 27.6.2008 Uudessa Rovaniemessä lautakunnassa 24.6 tehdyistä päätöksistä, koskien terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia. Nätyngin kirjoitus saattaa mielestäni antaa kuntalaisille väärän kuvan näistä päätöksistä, joten haluaisinkin tässä oikaista muutaman asian.

Ensinnäkin, Nätynki ei mainitse, että kyseiset korotukset tehdään palveluiden kustannustason nousun takia, ja niiden ainoa tarkoitus on turvata kuntalaisten terveydenhuoltopalvelut.Siispä, päätöstä tehtäessä, korotuksia kannattaneiden lautakunnan jäsenten tarkoitus oli hoitaa tehtävänsä palveluiden turvaajina, eikä suinkaan “tavoitella omaa etua”, kuten Nätynki asian ymmärtää.

Toiseksi, Nätyngin kirjoitus antaa väärän kuvan korotuksien suuruudesta, jotka kokonaisuudessaan eivät todellakaan ole 4-5 euron tasoa. Yhteenlaskettuna, ikäihmisten palveluiden, terveyden- ja hammashuollon maksujen korotuksista, n. 35 % ylittävät 4 euron rajan. Näiden joukossa on mm. maksu peruuttamatta jätetystä vastaanottoajasta, sekä maksut lääkärien antamista todistuksista. Mainittakoon, että ikäihmisten palveluiden korotuksista, ainoastaan yksi ylittää 4 euron rajan ja on 4,30 euroa, muiden olleessa 1,50-3 €:n skaalan sisällä.

Opiskelijana, olen Nätyngin kanssa samaa mieltä, ettei viisi euroa ole pieni määrä rahaa. Tarkkaa suunnittelua noudattaen, opiskelija syö viidellä eurolla parikin päivää. Kuitenkin, kun valtaosa korotuksista ei ylitä edes neljän euron rajapyykkiä, ja korotuksien ainoa tarkoitus on turvata kuntalaisten kannalta kenties tärkeimmät palvelut, äänestin ja äänestäisin uudestaan niiden puolesta.

Mainituksi tulkoon vielä se, että Nätyngin esityksessä oli jäänyt täydelliseksi mysteeriksi se, että miten kustannustason nousuun voidaan vaikuttaa verotuksella kesken talouskauden.

Viimeisempänä kuitenkin haluan vakuuttaa, että pidän eriävien esityksien jättämistä ehdottomanan tärkeänä demokraattisen päätöksenteon kannalta, mutta mielestäni kuntalaisten edun mukaista olisi, että sellaiset esitykset rakentuisivat realistiselle pohjalle.

Leo Haapalainen

Perusturvalautakunnan jäsen (kok.)

Rovaniemi

Mauttomuudesta

Kokoomusnuoret ovat julkaisseet kalenterin, joka on viime aikoina saanut mediassa varsin laajaa huomiota. Kalenterilla on jo monta nimeä, mm. nakukalenteri, eroottinen kalenteri, pehmoporno, yms yms. Vähiten on puhuttu siitä, että kalenteri on yritys kerätä vaalirahaa nuorten vaalikampanjointiin. Omasta mielestäni tämä tempaus onnistui täysin, kalenteri ja sen myötä Kokoomusnuoret saivat suuren määrän huomiota mediassa. Lähinnä huvittavaa on ollut muiden poliittisten nuorisojärjestöjen reagointi, tyyliin "teidän poliittinen uskottavuus on mennyt". Ei poliittista uskottavuutta tässä mitata, rakkaat toverit, vaan ihan jossain muualla. Vaikkapa valtuustoissa. Että nähdään silloin vaalipäivänä.

Anyways, tässä ei ole tarkoitus valittaa, vaan esittää eräs mielenkiintoinen paradoksi. Nimittäin, puheenvuoroja mauttomuudesta oli tullut myös vasemmalta. Kuitenkin, viime keskiviikkona Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi julkaisi Uusi Rovaniemi-lehdessä kirjoituksensa, jossa vertasi Jyrki Kataista ja Kokoomusta yleensä Joseph Göebbelsiin, eli natsi-Saksan propagandaministeriin.

Jos nyt spekuloidaan ja sovitaan, että Kokoomusnuorten kalenteri oli mauton, niin oltiinko Vasemmistoliitossa niin käärmeissään, että päätettiin pistää paremmaksi? Nimittäin, sellainen vertaus ei ole edes mauton, se täyttää suoraan kaikki törkeyden kriteerit. En usko, että olen koskaan nähnyt politiikon vajoavan niin alas, kuin Mustajärvi. Voin sanoa, että ajatus siitä, että sellaiset ihmiset edustavat Lappia Arkadiamäellä on suorastaan oksettava. Kuitenkin, propsit E-J Tennilälle, nimittäin opit näköjään menivät perille ja Mustajärvestä Esko saa hyvän perijän. Sitten kun joskus älyää lopettaa "politikoinnin".

Yhdessä asiassa Mustajärvi osuu naulan kantaan, kun kirjoittaa siitä, ettei ihmisiä pysty huijaamaan. Ei niin, ja kenties siitä johtunee Vasemmistoliiton kannatus viime eduskunta- ja kuntavaaleissa...

Tervetuloa!

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Kuten kuvauksesta näkyy, olen ehdokkaana tulevissa kunnallisvaaleissa Kokoomuksen listoilta. Viime vaaleissa keräsin 44 ääntä, mikä riitti perusturvalautakunnan varajäsenen paikkaan. Varsinaisen jäsenen muutettua Inariin, minusta tuli yllä mainitun lautakunnan varsinainen jäsen.

Poliittisesti, voisin kuvata itseäni oikeistoliberaaliksi. Kannatan liberaalia talousmallia ja samalla olen myös arvoliberaali. Omasta mielestäni, Kansallinen Kokoomus tällä hetkellä toteuttaa sellaista politiikkaa, joka on lähimpänä omija arvojani.

Tulen julkaisemaan tässä blogissa ajatuksiani liittyen vaaleihin ja politiikkaan yleisesti.