Vaalien jälkipuintia

No niin, on blogipäivityksen aika ja ajattelin kirjoittaa tottakai juuri käydyistä eurovaaleista. Tarkoitus on analysoida tulosta ja kenties kurkkia hieman tulevaisuuteen tai ainakin siihen, miten tulevaisuuden näen itse.

Kokoomuksen osalta on vaalitulos jokseenkin keskikastia. Eli, ei mikään päätä huimaava menestys, mutta vaalitappioksikaan ei meidän tulosta voi mitenkään luokitella. Tavoitteeseen ei toki päästy, kun neljättä paikkaa ei tullut, mutta... Kokoomuksen kannatus näissä vaaleissa korreloi puolueen yleisen kannatuksen kanssa. Me ollaan edelleen kirkkaasti Suomen suurin puolue, vaalimatematiikka ei tällä kertaa ollut meidän puolellamme. Mielestäni, Kokoomuksella oli näissä vaaleissa liian kova lista, mikä johti Alexin ja Piitun äänien pirstoutumiseen. Henkilökohtaisena pettymyksenä pidän puolueen liberaalisiiven tappiota näissä vaaleissa, kun mm. Risto E.J. Penttilä, Ukko Metsola, Sofia Vikman etc. jäivät rannalle. Toisaalta, ääniä liberaaleille tuli suhteessa huomattava määrä, joten emme täysin luovuta puoluetta vielä konservatiiveille.

Nyt vaalien positiivisempaan puoleen, eli Kokoomuksen menestykseen Lapissa. Pystyimme kasvattamaan puolueen kannatusta viidellä prosenttiyksiköllä, mikä on suorastaan helvetin kova tulos. Vaikka meillä olikin selkeä Lappi-ehdokas, eli Heikki Autto, muut puolueen ehdokkaat keräsivät yli 3000 uutta ääntä puolueelle. Tästä on erinoimaiset asemat lähteä hakemaan kahta Kokoomuksen kansanedustajapaikkaa Lapista. Kepun tappio on suorastaan sensaatiomainen, kannatus romahti 15 prosenttiyksikön verran! Lapissa tälläinen on ennennäkemätöntä. Toisaalta, realistina pakko tunnustaa, että kepun kannatus valui melkein kokonaan Perussuomalaisille, 11 prosenttiyksikön verran ja lopun korjasi Kokoomus. Vaali-iltana Scan Burgerin jonosta spottaamani Janne Seurujärvi (kepun kansanedustaja Inarista) oli synkempi, kuin kesämyrskyn pilvi. En hymyilisi varmaan itsekään, tälläinen tulos kun ennustaa, ettei Jannella ole mitään mahdollisuuksia päästä Arkadianmäelle 2011 vaaleissa.

Jatketaan positiivisuudella. Vasemmisto romahti sekä Suomessa, että koko Euroopassa, oikeistolaiset liberaalikonservatiivit korjasivat potin. Kansalaiset edelleen toivovat vähemmän köyhiä, eikä vähemmän rikkaita, kansalaiset pitävät kiinni henkilökohtaisista vapauksistaan, kansalaiset haluavat tehdä töitä, tienata ja käyttää rahojaan, kuten parhaaksi näkevät. Toverit eivät vaan vakuuta, vaikka kuinka yrittävät rautalangasta vääntää sanomaansa äänestäjille. Mutta kun se on niin, että jos orkesteri soittaa päin persettä, niin harvemmin se on konserttisalin tai yleisön vika. Vika löytyy joko säveltäjästä tai soittajista, ja SDP sekä Vasemmistoliitto pääsivät tässä mukavaan tuplaan. Viesti on yhtä uskottava kuin suunnitelmatalous, ja viestintuojat ovat suorastaan lottovoitto oikeistolle. Allekirjoittanut, vanhana radikaalifeminismin vastustajana seuraa huvittuneena, kuinka "nuori, innokas nainen" johdattaa demarit vaaleista vaaleihin entistä syvempään perseeseen. Ei taida sukupuoli pelastaa mitään, jos on epäpätevä. Ystävällinen neuvo: Opetelkaa kunnioittamaan ihmisiä. Lakatkaa ajattelemasta ihmisiä typeränä vaalikarjana, aina kun he eivät äänestä toivoamanne tavalla. Saakaa se jotenkin kalloonne sisään, että yksilö arvioi, ajattelee ja päättää muutenkin, kuin vaalimainoksien perusteella.

Mitäs sitten? Sitä vaan, että kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja lähdetään mielenkiintoisesta asetelmasta. Suomen poliittinen karta on radikaalisesti muuttumassa. Tällä hetkellä maasta löytyy kolme puoluetta, jotka tasaisesti kasvattavat kannatustaan ja jäsenmääriään, eli Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset. Persukset on siitä vaarallinen puolue, että se pystyy nipistämään ääniä tasaisesti niin oikeistolta, kuin vasemmistolta, samaan aikaan kun Vihreät ovat ainoana turvassa heistä. Nyt viimeistään on alettava ottamaan Soinin porukka tosissaan.

Mites käy puolueille? Vasemmistoliitossa tapahtunee melko suuria muutoksia. Todennäköisesti, nuoret, vihaiset vassarit tulevat Arhinmäen johdolla syrjäyttämään ikääntyneen sukupolven. Esille nousee uusia nimiä, kuten Jussi Saramo, Anna Mikkola, Mirka Muukkonen et cetera. Tämä uusi sukupolvi mahdollisesti pystyy jopa konsolidoimaan radikaalivasemmiston, mikä tekee heistä mielenkiintoisen uuden kokonaisuuden.
Kepu lähtenee paniikissa hakemaan äänestäjinsä takaisin persuksilta. Tarkoittaa sitä, että cityliberaalit joutuvat ahtaalle, puolueen siirtyessä yhä enemmän vasemmalle ja populistisempaan suuntaan. Hyökkäykset Kokoomusta vastaan tulevat voimistumaan.
SDP on hankalampi pala. Sosiaalidemokraattinen aate on kuolemassa koko Euroopan alueella, joten Urpilaisen epäpätevyys ei ole puolueen ainoa ongelma. Hyvin vaikeaa ennustaa, miten heille käy, mutta edellytyksiä nousulle ei näköpiirissä ole.
PS ja Vihreät käyttävät vuoden 2010 järjestölliseen rakentamiseen ja todennäköisesti olevat vuoden 2011 vaalivoittajia.
Kokoomuksessa me jatketaan työtämme, tavoitteena pääministeripuolueen asema vuonna 2011. Oikeiston vahva nousu Euroopassa ja positiivinen meininki antaa meille siihen täydet mahdollisuudet.